Anne Frankin
päiväkirjassa oli ihanan mielenkiintoista seurata Annen ja Peterin välejä. Alussa,
kun perheet asettuivat salaiseen siipeen asustelemaan, Anne pitää Peteriä
turhan jäykkänä ja ujona, ja oikeastaan kun hän ensimmäisen kerran tapaa
Peterin, hän kirjoittaa hänestä päiväkirjaansa näin: ”eipä hänen seurastaan
kannata paljon toivoa”. Myöhemmin Anne saa kuitenkin perua sanansa. Salaisessa
siivessä on vaikea välttyä kenenkään seuralta, ja niin Anne ja Peter tutustuvat
paremmin ja lopulta ihastuvat toisiinsa.
Mielestäni on todella hienoa, että lyhyen
elämänsä loppupuolella, kaiken kauheuden keskellä, Anne sai kuitenkin kokea
ensimmäisen poikaystävän. Uskon, että Peter toi turvan tunnetta ja lohtua
Annelle, sekä monia antoisia keskustelutuokioita.
Kokonaisuutena kirja oli miellyttävä
lukukokemus ja herätti monenlaisia tunteita, enimmäkseen se sai arvostamaan
pieniä asioita, ja miettimään sitä kuinka helpolla nykyään elämässämme pääsemme.
Vaikka Annen kirjoituksiin onkin helppo samaistua, ei sitä tietenkään voi
täysin ymmärtää niitä kaikkia tuntemuksia, kauheuksia, ja
epäoikeudenmukaisuuksia joita Anne ja muut salaisen siiven asukkaat joutuivat
kokemaaan.
Mielestäni on suloista, että Anne ja Peter päätyivät yhteen. Ihana tietää, että Annella oli jotakin hyvää samalla kun ympärillä oli niin paljon pahaa. Ehkä tuo pari tuki toisiaan ja siten pelko tulevasta ei päässyt valloilleen, kun vieressä oli joku tärkeä ihminen. Silti on todella harmillista, että Anne ei selvinnyt, ja se ettei hän ollut ainoa, joka kärsi saman kohtalon.
VastaaPoistaSinänsä jännittävää, miten yhdessä pienessä tilassa eläessään ehtii kuitenkin tavallaan elää kokonaisen ihmiselämän - rakkauksineen päivineen... :)
VastaaPoistaJos ja kun kirja onnistui kyseenalaistamaan itsestäänselvyyksinä pitämiäsi asioita, niin uskon että tulkitsit sitä hyvin ja ajatuksella! Kirja oli varmasti hieno lukukokemus :-)
VastaaPoista