Annen elämä on
niin erilaista nykynuorten elämään verrattuna, että sitä on vaikeaa edes
käsittää. Asiat joita pidämme itsestäänselvyyksinä, ja asiat joista valitamme
kuten opiskelu, kuinka ”rankkaa” se on, ovat Anne Frankille täysiä etuoikeuksia,
joita hän vaalii salaisessa siivessä.
Päiväkirjassaan Anne pohtii, mitä asioita
hän kaipaa eniten ulkomaailmasta, ja päätyy valinnanvaikeuden jälkeen omaan
kotiinsa, liikkumisvapauteen ja kouluun. Kaiken kaaoksen keskellä ainoa mikä
saa Annen unohtamaan sodan kauheudet on opiskelu, ja kirjat joita hänelle
salakuljetetaan salaiseen siipeen.
Kirjaa lukiessa tajusin kuinka suuri
merkitys pienilläkin asioilla on, ja kuinka niitä ei osaa tarpeeksi arvostaa ennen
kuin ne riistetään pois. Mieti omalle kohdalle sekin, ettet saisi poistua
kotoasi yli kahteen vuoteen ja kesän auringostakin saisit nauttia vain
varovasti verhojen raosta kurkkimalla.
Myös se mietityttää kuinka opiskelu, joka usein on nuorille ennemminkin velvollisuus ja rasite, on Annelle niin tärkeää, nimittäin ainakaan itse en tiedä yhtäkään 13-14-vuotiasta joka
intohimona olisi opiskella Kreikan ja Rooman mytologiaa, tai tehdä ranskan
kielen käännöstöitä.
-Sonja R.
Kirjoitat hyvin ajatuksista, joita kirja sinussa herättää. Minäkin olen usein miettinyt, kuinka turhamaisia oikeasti olemmekaan. Asiat, jotka me koemme rasitteina, ovat joillekin vain pelkkiä saavuttamattomia unelmia.
VastaaPoistaOppisipa ihminen arvostamaan kaikkea sitä, mitä itsellä jo on, ennen kuin sen menettää. Tuollaisen teoksen jälkeen pitää varmasti itseään etuoikeutettuna, mutta pian sitä taas jo unohtaakin, miten hyvin asiat ovatkaan.
Minustakin elämässä olisi tärkeä arvostaa niitä pienimpiäkin asioita, eikä pitää niitä itsestäänselvyyksinä. On jännä, kuinka niitä osaa arvostaa vasta sitten, kun on menettänyt ne.
VastaaPoista